Suomen kaivospolitiikka ja mineraalien lahjoittaminen ulkomaisille sijoittajille on käsittämätöntä. Kemiran lannoiteyhytiön myymisen mukana livahtivat Soklin kaivosoikeudet. Sen myötä Suomi hukkasi miljardien edestä mineraalivarojaan. Kauppahinta oli 200 miljoonaa, nyt arvellaan menetettyjen mineraalien arvon olevan 10 jopa 15 miljardia. Suomi ei saa edes rojalteja pilvissä olevista voitoista. Elinkeinoministeri Jyri Häkämies (kok) tyytyy vain toeamaan, että jos näin olisi, olisi kysymys ollut käsittämättömästä töppäyksestä.
Ikävää on, että töppäys on täyttä totta. Ensimmäinen töppäys on jo siinä, että mineralimyynnillä saatettin Suomi puhtaasti lannoitteiden ostajaksi. Nyt Suomesta roudataan mineraalit ulos ja ostetaan lannoitteet sisään. Hölmöläisten hommaa, joka vain kasvattaa viljelijöiden menoja ja kaventaa tuloja. Samalla se nostaa perusleivän hintaa.
Soklia ei saatu auki 40 vuoteen. Se on totta. Sekin on käsittämätön töppäys. Valtio oli kuitenkin omistajaohjaajana.
Herääkin kysymys: Mistä näitä ministereitä oikein tulee?
Jos taustalla on pelkkä poliittinen pyrkyryys joudutaan hakoteille, kuten Soklin kohdalla, Kreikan kohdalla, Stubin kohdalla, joka onkin oma lukunsa. Eurooppaministeri sanoi Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa :”Vittu, mitä paskaa, ei voisi vähempää kiinnostaa!!!!” Se painettiin villaisella. Stubb stubuiklee myös kokoajan perussuomalaisille. Eurooppaministeri voisi hieman perehtyä perussuomalaisuuteen, jotta edes tietäisi mistä puhuu, eikä päästelisi stubejaan suustaan, miten sattuu.
Voin kertoa arvon eurooppaministerille, että Perussuomalaiset eivät ole töppäilleen kymmenien miljardien tappioita Suomelle, kuteen ministerin oma puolue,Kokoomus, on tehnyt ja tekee kokoajan
On hyvä muistaa kuka käsittämättömiä töppäyksiä tekee!
Meille suomalaisille pohjoismainen yhteisyö on perinteinen ja tärkeä asia. Vaikka pohjoismaiden välillä voidaan liikkua vapaasti, se ei tarkoita sitä, etteikö maiden välillä olisi rajaesteitä. Niitä valitettavasti on ja tuntuu siltä, että niiden poistaminen on osinpaikoin varsin vaikeaa. Rajaesteet johtuvat suurimmaksi osaksi kunkin pohjoismaan kansallisesta lainsäädännöstä. Jos lainsäätäjä ei osaa katsoa, mitä asialle on tapahtunut naapurimaassa, voi rajaeste olla valmis. Näin on esimerkiksi eläkkeiden kaksoisverottamisen kohdalla käynyt.
Suomesta on mennyt kautta aikojen paljon ihmisiä Ruotsiin töihin. Kun eläkeikä koittaa, heistä moni haluaa muuttaa kotikonnulleen eläkepäiviään viettämään. Koska eläke maksetaan työnteosta Ruotsissa, verottaa Ruotsin valtio siitä normaaliverotuksen mukaan. Tämänhän pitäisi riittää, mutta eipä vaan riitä. Suomen lakien mukaan tänne Ruotsista maksettu eläke on tuloa ja Suomessa tulosta maksetaan veroa. Näin kaksoisverotus on valmis.
Tämä on epäkohta, johon eduskunnassa on puututtava. Onneksi pohjoismainen yhteistyö ja rajaesteet ovat nousseet keskusteluun istuntosalissa. Lupaan pitää eläkeasiaa edelleenkin pinnalla, jotta siihen saataisiin muutos ja Ruotsissa työuransa tehneille saataisiin tasavertainen verotuskäytäntö kotimaassa työuransa tehnieden kanssa.
Nyt mietitään kovasti euroalueen taloutta ja sen tukemista. Kaveria on autettu ja näköjään autetaan sitä mukaa, kun jonoon kavereita tulee. Se on eleenä ihan kiva, mutta johtaako se mihinkään? Siinäpä kysymys.
Vastuuttoman rahapolitiiikan sijasta olisi aika ryhytä ajattelemaan kokonaisvaltaisesti sitä, missä lirissä EU on. Minä olen todella huolissani siitä, mitä tapahtuu koko Euroopan alueella. EU maat iovat ajamassa itse itse itseään todelliseen katastrofiin.
EU:n maista virtaa aivovientiä muille matereille, teollisuutta siirretään toisille matereille ja työ ostetaan halvan työvoiman maista. HERÄTKÄÄ!!! Tästä seuraa se, että muutaman vuoden päästä meillä ei ole tietotaitoa, ei tehtaita eikä osaavia ihmisiä töiden tekemiseen. Meistä uhkaa tulla kehitysalue. Millä me sitten elämme? Jos ryhdymme pesemään toinen toistemme paitoja, ei kansantalous kasva. Jos sama raha pyörii maan sisällä ilman vientiteollisuutta, ei maalla ole tulevaisuutta. Se on pelottava ajatus.
Hallitus toimii omaa ohjelmaansa vastaan ja kasvattaa Suomen kokonaisvastuita ja sitä kautta riskejä. EVM:n riskialttiit toimintamuodot, kuten pankkien pääomittaminen, ukaa jo Suomenkin kansantaloutta. kannataisi hieman ajatella minkälainen Suomi meillä on huomenna ja minkälaisen Suomen me jätämme meidän lapsillemme perinnöks, meillä on todellakin syytä olla huolissamme siitä, kestääkö Suomen talous hallituksen toimia.
Olen ensimmäisen kauden kansanedustaja, kuten tiedätte. Kun minä tulin eduskuntaan, meillä oli Portugali sylissä ja meille kerrottiin hallituksen toimesta Irlannista. Sanottiin, että Irlanti selvisi tukipakettinsa ansiosta ahdngostaan. Irlannille annettiin 86 miljardia. Suomen vastuut siitä olivat vajaa 1,5 miljardia. Onneksi vain vajaa 1,5 miljardia, koska se raha katosi Kankkulan kaivoon. Tosin 1,5 miljardia on valtavan paljion rahaa. Eduskunnassa miljardeja heitellään, kuin hernepusseja ja se ei ole vastuullista politiikkaa.
Irlanti ei vastoin meille annettua tietoa noussut jaloilleen. Irlannilla menee huonosti. Työttömyys on tukipaketin jälkeen noussut 6 prosentista 14,5 prosenttiin, nuorisotyöttömyys on kivunnut 30 prosenttiin ja osin paikallisesti jopa 80 prosenttiin. 86 miljardista, joka Irlannille annettiin, 80 prosenttia meni pankkien pääomittamiseen. Irlannissa valtio meni mukaan pankkitoimintaan, ja silloin tiedetään, mitä siinä tapahtuu: silloin syntyy roskapankkeja. Irlannissa on tällä hetkellä yksi ainoa pankki, joka on roskapankin ulkopuolella.
Irlannissa myydään tänä päivänä tavaroita 70-80 prosentin alennuksella. Nyt ei ole joulun jälkeinen aika eikä minkään muunkaan sesongin jälkeinen aika. Tavarakauppa on alehintaista, koska ihmisillä ei ole ostovoimaa, sen takia, maan kansantalous on täysin kuralla.
Kuka takaa nyt sitten sen, että kun me annamme lisää rahaa tai lisää takuita Kreikalle, ettei Kreikassa käy samoin kuin Irlannissa on käynyt? Siellä meidän rahamme menivät hukkaan. Käykö Kreikassa samalla tavalla. Pahalta näyttää. Irlanti ei selvinnyt niin kuin sen olisi pitänyt selvitä. Kuka takaa sen, että Kreikka selviää? Seuraavana on tulossa Espanja syliin. Siellä työttömyys on kivunnut 25 prosenttiin, neljäsosa työkansasta on työttömänä. Kuka takaa sen, että Espanja selviää, kun sinne annetaan rahaa? Ja Espanjan jälkeen tulee muita maita.
Nyt on niin, että Eurooppa on lirissä. Nyt pitäisi löytää todellisia keinoja, millä pystyttäisiin vaikuttamaan kansojen ja maiden talouden rakenteisiin. Ei se, että annetaan ilmaista rahaa, auta ketään. Vastikkeeton raha ei auta edes Suomessa ketään, ei edes meidän vähäosaisia. Jos ei ole vastiketta rahalle, mikä annetaan, niin se johtaa pitkässä juoksussa turmiolan kaivoon. Nyt pitäisi todellakin miettiä, kuinka paljon voimme ottaa riskejä, jotta meidän lapsillemme jäisi hyvä tulevaisuus.
Mennyt viikko oli taas mielenkiintoinen. Olemme viime aikoina puhuneet paljon luottamusäänestyksestä. Tällä kertaa hallituspuolueiden edustajia oli pois äänestyksestä vaikka kirjautuivatkin itse istuntoon. Eduskunnan pöytäkirjan mukaan mm ministeri Päivi Räsänen (kd), Sinuhe Wallinheimo (kok) ja Ulla-Maj Wideroos (r) olivat pois klo 14.03 pidetystä luottamusäänestyksestä. Samat edustajat ovat kuitenkin kirjautuneet läsnä oleviksi täysistuntoon ennen klo 14.15, joka oli läsnäolokirjautumisen takaraja. Hallituspuolueiden edustajien kannalta tämäntapainen tahallinen tai tahaton poissaolosekoilu saattaa pitkässä juoksussa olla kiusallista. Ennakoiko tämä hallitusrintaman laajempaakin rakoilemista tulevaisuudessa eurokriisin jatkuessa, sen aika näyttää.
Olen ollut nyt vuoden eduskunnassa ja oppositiossa. Koen todellakin, että Perussuomalaiset voivat vaikuttaa asioihin, vaikka jättäytyivät pois hallituksesta. Jos olisimme menneet hallitukseen, meidät olisi vaiennettu. Nyt äänemme kuuluu ja sen vaikutukset näkyvät myös maan politiikassa. Tässä pari esimerkkiä. Kukaan ei tällä hetkellä usko, että kuntauudistus voi edetä hallituksen asettamassa aikataulussa. Me olemme nostaneet esille sen, kuinka huonosti koko uudistus on valmisteltu. Meidän mielestämme on täysin mahdotonta tehdä uudistusta ilman sosiaali- ja terveyspuolta. Nyt sen ovat huomanneet myös hallituspuolueet.
Hallitus on tuonut kehyspaketissaan solidaarisuusveron yli 100 000 vuodessa tienaaville kansalaisille. Hyvä näin. Perussuomalaiset esittivät jo omassa varjobudjetissaan vastaavaa veroa, mutta jo 70 000 vuodessa tienaaville. Tämä ei tuolloin sopinut hallitukselle. Onko sitten 70 tuhannen ja 100 tuhannen vuosiansioissa eroja. Onpa hyvinkin. 70 000 voi tienata ollessaan toisen palkollisena. 100 000 alkaa olla jo sellainen palkka, että iso osa noin paljon tienaavista on yrittäjiä ja he voivat halutessaan muuttaa tulojaan osinkotuloiksi. Pelkään pahoin, että hallituksen solidaarisuusvero sulaa pelkäksi ajatukseksi, jolla ei ole käytännön merkitystä. Veron merkitys on ennemminkin tunnetasolla. Tässä kohdassa voisi jälleen todeta, että eipä ole keisarilla vaatteita.
Kreikkaan siis menee edelleen tukea Suomesta. Se on käsittämätöntä. Oppositiopolitiikan takia hallitus joutui kuitenkin vaatimaan edes vaatimattomat takuut tuen antamiselle. Kun aloitin eduskunnassa, puhuttiin Portugalista ja kerrottiin Irlannista. Irlannilla meni kuulemma oman tukipakettinsa jälkeen hyvin. Eipä mene enää. Työttömyys on noussut 6 prosentista 14,5%:iin, nuorisotyöttömyys on 30% ja joissakin kaupungeissa jopa 80%. Irlannin tukipaketti oli 85 miljardia euroa ja 80% siitä meni pankkien pääomittamiseen. Mitä tapahtui? Luotiin roskapankkijärjestelmä, johon kuuluvat yhtä pankkia lukuun ottamatta kaikki muut Irlannin pankit.
Irlannista on tullut turistin ihannemaa. Kaikkialla on alennusmyyntejä, alennukset 70-80%, vaikka ei ole sesongin jälkeinen aika. Jos kaupat joutuvat laskemaan hintojaan noin paljon, kertoo se siitä, että ostovoimaa ei ole ja kaupalla menee huonosti. Se kertoo myös siitä, että maan talous on kuralla tukipaketeista huolimatta.
Mutta meillä ei näköjään opita mistään. Ihmettelenpä, kuinka kauan meidän taloutemme kestää.
Siitä huolimatta nauttikaa keväästä, se ei maksa kenellekään mitään ja sitä ei mikään hallitus voi pilata.
Perinteinen vappu on työväen juhla. On marsseja ja on puheita. Työkansa pääsee kerran vuodessa sanomaan banderolleillaan, mitä ajattelee ja mihin haluaa muutosta. Mutta auttaako se? Muuttaako se maailman menoa? Yltävätkö punalippujen katveessa kansalle puhutut sanat hallituksen kammareihin, muuttuuko ajattelutapa Audien takapenkeillä?
Tuskinpa.
Kun valtiovarainministeri vaatii vappupuheessaan yritysjohtajia työehtopöytiin hallituksen kanssa sopimaan palkoistaan, on todellinen populismi huipussaan. Sanahelinää, jolla ei ole edes unelmissa mahdollisuutta toteutua. Tämän maan hallitus elää ruusunpunaisessa unessa, vetää sikeitä ja sulkee silmänsä siltä, mitä kansan keskellä tapahtuu.
Jos meillä on puukotettava viaton ihminen hengiltä ennen kuin pääsee hoitoon, tai jos meillä on ajettava vastaantulevan kaistalle ja vietävä 7 viatonta tuonpuoleiseen, ennen kuin saa huomiota, on jotain todella pahasti pielessaä.
Vappupuheissa kuulutettiin solidaarisuutta ja pehmeitä arvoja. Hyvä niin. Mutta nyt tarvitaan päätöksiä, tarvitaan todellisia tekoa.
Ruuan ALV:a on lasettava, niin että lapsiperheillä on varaa ostaa ravitsevaa ruokaa, lihaa, kalaa, vihanneksia ja hedelmiä.
Lääkkeiden ALV:n pitäisi olla alle 10%. Kukaan, edes valtio ei saa hyötyä ihmisen sairaudesta.
Bensanveronkorotus on purettava ainakin niiltä alueilta, joilla ei ole joukkoliikennettä ja autoa joudutaan käyttämään työmatkoihin.
Kilometrikorvauksiin ei ole syyttä puuttua. Jollei työnantajalla ole antaa autoa sellaisen työn teettämiseen, joka edellyttää autolla ajamista, on työntekijän saatava käypä korvaus oman auton käytöstä. Jos se ei ole kilometrikorvaus, on oman auton käyttö kormpensoitava verotuksessa.On hyvä muistaa, että kilometrikorvauksilla ei osteta pelkästään polttoaineita. Sillä ostetaan renkat, maksetaan vakuutusmaksut ja vuosihuollot. Rahan pitäisi riittää vielä auton kuoletuskustannuksiin, ainakin pankkilainankorkojen verran. Työkseen liikkuva tarvitsee nimittäin kunnollisen auton, vuoden 89 Nissan ei ole työauto.
Nämä ovat asioita, joita olisin vappupuheissa halunnut kuulla!
Niin valitettavaa, kuin se onkin, ihmisten välillä on eripuraa ja ihmisillä on vallanhimoa. Tässä on perussyy siihen, miksi tarvitsemme puolustusvoimia ja kriisivalmiutta. Kriisivalmiutta Suomessa on onneksi viimevuosikymmeninä tarvittu vain siviilikriiseihin, kuten tulvantorjuntaan, VR:n lumitalkoisiin ja eksyneiden pelastamisiin. Hyvä näin, mutta ei sovi unohtaa sitä tosiasiaa, että kaikilla mailla pitää olla myös toimivat puolustusvoimat. On todella hälyttävää, että meidän kriisivalmiuttamme rapautetaan kielipolitiikan avulla. Ministeri Wallinin toimet puolustusvoimauudistuksessa ovat anteeksi antamattomat. Dragsvik-päätöksellä ei ole mitään tekemistä kriisivalmiuden kanssa, sillä on tekemistä kielipolitiikan kanssa. Näin siitäkin huolimatta, että Wallin sai hallituspuolueilta luottamuslauseen toiminnastaan. Ja nyt on tilanne se, että tapaus Dragsvik on loppuun käsitelty tältä vaalikaudelta. Hallitus ja tasavallan presidentti käsittelivät asiaa torstaina.
Kauhavan lentosotakoulun lakkauttaminen on virhe. Minulla on epämukava tunne, että Pohjanmaata pikkuhiljaa heikennetään puolustuksellisesti ja valmistetaan ikään kuin Natoon. Tämä ajatus on minulle pohjalaisena vieras.
Kaiken kaikkiaan julkisen talouden kannalta käynnissä oleva vuosi on vaikea. Hallitus linjaa tämän kevään aikana tulevien vuosien toiminnan puitteet kehyspäätöksellään. Pienenevät toimintamäärärahat edellyttävät vahvaa tehtävien priorisointia ja toimintatapojen uudistamista. Suuri kysymys on, miten se tehdään, onko hallitusohjelma realistinen ja toteutettavissa? Minusta ei ole, hallituksen suunnitelmat eivät toimi suomalaisessa arjessa.
ALV:n korotus on tasavero, joka rapauttaa suomalaista hyvinvointivaltiota. Se ottaa saman verran niin rikkaalta, kuin köyhältäkin. Prosentinlisä ei ole mitään keskituloisessa perheessä, mutta pienituloisen eläkeläisen tai lapsiperheen elämän se tekee kestämättömäksi ja eriarvoiseksi. Se ei kasvata tuloeroja, mutta se kasvattaa juopaa köyhien ja rikkaiden välillä.
Korotusprosentti tulee ruokaan, lääkkeisiin, vaatteisiin, bensanhintaan, oppikirjoihin, kulttuurin ja urheilun harrastamiseen. Ihan kaikkeen mikä eurolla maksetaan. Kun tähän lisätään se, että hallitus ei aio tehdä indeksikorotuksia lapsilisiin, joutuvat jälleen kerran lapset aikuisten virheiden maksumiehiksi. Ajatus on vastenmielinen, kun muistaa, että samaan aikaan hallitus haluaa lisää rahaa kreikkatakauksiin. Nyt puhutaan jo 30 miljardista. Se on yli puolet Suomen valtion budjetista.
Kuntauudistus on vyörymässä päälle. Sekin uhkaa kaatua pienituloisten maksettavaksi. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen pitää lähteä ihmisen näkökulmasta. Nyt näyttää pahasti siltä, että se lähtee suurkuntien rajoista, kuntalaisista piittaamatta. Suuri ei ole välttämättä kaunista, eikä keskittäminen tuo tasavertaisia palveluita kaikille kuntalaisille.
